Varovaista blogin henkiinherättelyä

Koitan olla vähän ahkerampi tässä blogiasiassa. Mietin juuri tänään kävellessä, että miksi sitä ei koskaan tee niitä asioita mitä haluaa, vaan ihan jotain muuta? Haluaisi tehdä kaikenlaista, ja sitten ei kuitenkaan koskaan tee mitään. Vaikka mahdollisuuksia olisi. Ja aikaa. No aloitan tämän oman sisäisen vallankumoukseni varovaisesti. Lupaan, ennenkaikkea itselleni, päivittävää blogia yhden kerran viikossa. Jatkukoon se näin ainakin tämän vuoden loppuun. Kiitos, ja ensi viikkoon.

Rumia naamoja ja tuliaisia Norjasta

Tässä vähän tuliaisia Norjasta:

Ja tässä rumia naamoja (jotka on siis myös mun omia naamoja):

Ei kuitenkaan vampyyri

And I used to be something, something concrete//but now in the mirror, i see no one, no me

Päivittelyä

and I thought I had something in my hands//but when I looked down, there was nothing

lisää lauseita

Sarjakuva, minkä tuli päättyä seuraavanlaisesti: Kaiken turhuuden jälkeen hän tuli kotiin. Hän keitti teetä ajattelematta mitään. Seesteinen aamuvalo tervehti häntä ikkunasta.

vielä elossa

Sarjakuva lauseesta: Jeesuksen veri saa uuden merkityksen.

Sarjakuva jutusta

Olen hukannut mustepulloni jonnekkin. Ties minne, varmaan sinne samaan paikkaan mihin sisko hukkasi bussikortin tänään. Joku sellanen pirullinen mesta mihin kaikki tärkeä ja tarpeellinen katoaa. No ei hätiä mitiä. Mulla oli sellanen Kanadasta ostettu mustepullo, joka on ollut alusta asti piikki lihassa. Se muste on niin paksua ja kökköistä, että kynän terä menee heti tukkoon eikä mistään tuu mitään. Vettä! Vettä me siis tarvitaan, ohennetaan sitä vähän, sekotellaan ja avot, siinä on meillä pullo ihan just täydellisen paksusta kamaa. Ei kun sit vaan käytetään koko päivä levittämällä tätä moskaa tarkasti paperille. Ja kun päivä on lopulta ohi, astutaan pari askelta kauemmaks ja ihaillaan kättemme töitä.

Sitten onkin aika ottaa pyyhekumi käteen ja kumittaa ne luonnokset sieltä valmiin työn alta pois. Ja eiköhän se vedellä ohennettu paskamuste kohoa sieltä uristaan ja viiletä sen lyijykynän matkassa paperin laitamille hihittelemään että olipa hauska juttu, olipa tosi hauska juttu kun ei pystykkään siinä paperilla vaan levittiin ympäriinsä, tai lähettiin kokonaan meneen. On meillä parempaakin tekemistä kun hengata ikuisesti jossain nolossa sarjakuvassa. Mielummin mennään roskikseen kuminpurujen muodossa.

Mutta arvakkaas mitä! Empä kierrätä teitä! Hah-haa! Joudutte kaatopaikalle mätäneen ja siinä menee kaikki toivo uudesta elämästä ja jälleensyntymisestä. Ja sit joku päivä kun mä teen jotain oikeesti hienoa niin vähän mahtaa ottaa pannuun.

Eli tässä nyt on tämä tihutyön tulos. Kiitos ja näkemiin.