Tässä vähän tuliaisia Norjasta:
Ja tässä rumia naamoja (jotka on siis myös mun omia naamoja):
Olen hukannut mustepulloni jonnekkin. Ties minne, varmaan sinne samaan paikkaan mihin sisko hukkasi bussikortin tänään. Joku sellanen pirullinen mesta mihin kaikki tärkeä ja tarpeellinen katoaa. No ei hätiä mitiä. Mulla oli sellanen Kanadasta ostettu mustepullo, joka on ollut alusta asti piikki lihassa. Se muste on niin paksua ja kökköistä, että kynän terä menee heti tukkoon eikä mistään tuu mitään. Vettä! Vettä me siis tarvitaan, ohennetaan sitä vähän, sekotellaan ja avot, siinä on meillä pullo ihan just täydellisen paksusta kamaa. Ei kun sit vaan käytetään koko päivä levittämällä tätä moskaa tarkasti paperille. Ja kun päivä on lopulta ohi, astutaan pari askelta kauemmaks ja ihaillaan kättemme töitä.