Varovaista blogin henkiinherättelyä

Koitan olla vähän ahkerampi tässä blogiasiassa. Mietin juuri tänään kävellessä, että miksi sitä ei koskaan tee niitä asioita mitä haluaa, vaan ihan jotain muuta? Haluaisi tehdä kaikenlaista, ja sitten ei kuitenkaan koskaan tee mitään. Vaikka mahdollisuuksia olisi. Ja aikaa. No aloitan tämän oman sisäisen vallankumoukseni varovaisesti. Lupaan, ennenkaikkea itselleni, päivittävää blogia yhden kerran viikossa. Jatkukoon se näin ainakin tämän vuoden loppuun. Kiitos, ja ensi viikkoon.

Rumia naamoja ja tuliaisia Norjasta

Tässä vähän tuliaisia Norjasta:

Ja tässä rumia naamoja (jotka on siis myös mun omia naamoja):

Ei kuitenkaan vampyyri

And I used to be something, something concrete//but now in the mirror, i see no one, no me

Päivittelyä

and I thought I had something in my hands//but when I looked down, there was nothing

lisää lauseita

Sarjakuva, minkä tuli päättyä seuraavanlaisesti: Kaiken turhuuden jälkeen hän tuli kotiin. Hän keitti teetä ajattelematta mitään. Seesteinen aamuvalo tervehti häntä ikkunasta.

vielä elossa

Sarjakuva lauseesta: Jeesuksen veri saa uuden merkityksen.