Olen hukannut mustepulloni jonnekkin. Ties minne, varmaan sinne samaan paikkaan mihin sisko hukkasi bussikortin tänään. Joku sellanen pirullinen mesta mihin kaikki tärkeä ja tarpeellinen katoaa. No ei hätiä mitiä. Mulla oli sellanen Kanadasta ostettu mustepullo, joka on ollut alusta asti piikki lihassa. Se muste on niin paksua ja kökköistä, että kynän terä menee heti tukkoon eikä mistään tuu mitään. Vettä! Vettä me siis tarvitaan, ohennetaan sitä vähän, sekotellaan ja avot, siinä on meillä pullo ihan just täydellisen paksusta kamaa. Ei kun sit vaan käytetään koko päivä levittämällä tätä moskaa tarkasti paperille. Ja kun päivä on lopulta ohi, astutaan pari askelta kauemmaks ja ihaillaan kättemme töitä.Sitten onkin aika ottaa pyyhekumi käteen ja kumittaa ne luonnokset sieltä valmiin työn alta pois. Ja eiköhän se vedellä ohennettu paskamuste kohoa sieltä uristaan ja viiletä sen lyijykynän matkassa paperin laitamille hihittelemään että olipa hauska juttu, olipa tosi hauska juttu kun ei pystykkään siinä paperilla vaan levittiin ympäriinsä, tai lähettiin kokonaan meneen. On meillä parempaakin tekemistä kun hengata ikuisesti jossain nolossa sarjakuvassa. Mielummin mennään roskikseen kuminpurujen muodossa.
Mutta arvakkaas mitä! Empä kierrätä teitä! Hah-haa! Joudutte kaatopaikalle mätäneen ja siinä menee kaikki toivo uudesta elämästä ja jälleensyntymisestä. Ja sit joku päivä kun mä teen jotain oikeesti hienoa niin vähän mahtaa ottaa pannuun.
Eli tässä nyt on tämä tihutyön tulos. Kiitos ja näkemiin.
