
Sitten onkin aika ottaa pyyhekumi käteen ja kumittaa ne luonnokset sieltä valmiin työn alta pois. Ja eiköhän se vedellä ohennettu paskamuste kohoa sieltä uristaan ja viiletä sen lyijykynän matkassa paperin laitamille hihittelemään että olipa hauska juttu, olipa tosi hauska juttu kun ei pystykkään siinä paperilla vaan levittiin ympäriinsä, tai lähettiin kokonaan meneen. On meillä parempaakin tekemistä kun hengata ikuisesti jossain nolossa sarjakuvassa. Mielummin mennään roskikseen kuminpurujen muodossa.
Mutta arvakkaas mitä! Empä kierrätä teitä! Hah-haa! Joudutte kaatopaikalle mätäneen ja siinä menee kaikki toivo uudesta elämästä ja jälleensyntymisestä. Ja sit joku päivä kun mä teen jotain oikeesti hienoa niin vähän mahtaa ottaa pannuun.
Eli tässä nyt on tämä tihutyön tulos. Kiitos ja näkemiin.